...tekee työtään, tiedetään! Mutta sitten kun ei ymmärretä ei:tä, niin menee hjermot! Mulla on kännykkä täynnä numeroita älä vastaa-osastossa ja jätän suosiolla vastaamatta, sillä vastaamalla tuhlaisin molempien aikaa.
Tänään soitteli vähän taas agressiivisempi ukkeli Lasten Kirjakerhosta ja jouduin lopulta laittamaan luurin kiinni, kun kävi oikeesti ärsyttämään äijän tyyli. Sanoin, että en liity kirjakerhoon, koska kun Paulus oli pieni jäi kerholehdet aina tulematta, enkä siis voinut perua kuukausipakettia vaan jouduin ne aina ottamaan. No ukkeli rupesi sitten mussuttamaan, että milloin tää oli. Sanoin, että en nyt kuule tarkalleen muista, mutta silloin kun toinen oli pienempi. Ja setä siihen, ai et muista, no onko siitä vuosi vai enemmän? Jos sun poika nyt on seitsemän, niin on siitä varmaan kauemmin... Mitä helvetin väliä sillä on kauanko siitä on! Jäi huonot fiilikset kerhosta, joten kiitti ei, piste. Sanoin, että nyt sun tyylis on sellanen, että en viitsi enempää kuunnella, kiitos ja hei :D Ja tämäkin numero on nyt sitten muistissa ;D
Kirjat on lapsille hirveän tärkeitä, mutta trust me, nämä lapset eivät joudu ilman kirjoja elämään. Niitä alkaa olla hieman liikaakin, sillä tuntuu, että kaapit pursuaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti