juuh, ei tässä perheessä. Vaikka sainkin nukkua pitkään, niin heti kun pääsin alas, niin jo alkoi taistot. Paulus halusi kaverille ja Niklas ei halunnut treeneihin, vaan myöskin jollekin kaverille ja koska ei päässyt kaverille, kun oli treenit, niin ei halunnut myöskään treeneihin, ja koska hän ei päässyt kaverille, niin ei Pauluskaan saisi mennä, koska se on epäreiluu.... NIIIH, et repikää siitä!
Paulus saatiin surkeassa säässä turvallisesti kuitenkin kaverille ja kiukkuisen Niklaksen kanssa lähdettiin Pirkkolaan, vain kuullaksemme, että kahden tunnin treenejä ei olekaan..... AHA! Noh, puolen tunnin pähkäilyn jälkeen viereinen ulkojää alkoi houkutella, joten huppu päähän, kypärä astetta suuremmaksi (kiitos koutsille :)) ja poika jäälle. Kovin kauaa ei viimassa viihdytty (itse toki olin pääasiassa sisätiloissa, josta seurasin tilannetta), joten kamat pois ja kahvilaan tripille ja donitsille. Alkupalan jälkeen ajeltiin läheiseen MC:hen pääruolle ja saatiin Jarista ja Aarosta seuraa. Loppujen lopuksi noin 7 tunnin mittaiseksi venynyt seikkailu päätettiin Alex serkun luokse, jonne Pauluskin toimitettiin ;)
Eli mitä opimme tästä; aamun show oli taas turhaa murehtimista etukäteen! < toi on jotain, mistä koitan itseänkin usein muistuttaa, mutta ei se aina ole niin helppoa elää ohjeen mukaan... Ja jos se on vaikeaa aikuiselle, niin miten vaikeaa sen kohta 6-vuotiaalle.
Tsemppiä työviikkoon! <3 p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti